Länsirannikon pelastuskoirien treenit,rakennus ja taajamaetsintä

Maanantaina olimme taas avomieheni kanssa treeneissä mukana,maalimiehinä ja seurailemassa erillaisia koiria töissään. Olimme erään työtehtaan alueella jossa oli siis valaistus ja monia halleja,koneita jumalattomia renkaita yms muuta mukavaa meille maalimiehille,wipii ! hypin jo innosta kun kävimme tutustumassa paikkoihin. Ja meidän iltaamme kruunasi jäätävä tuuli ja "ihana" lumisade ja kuinkas ollakkaan juuri tällä kerralla koiria oli kuusi joita kaikkia harjoitettiin,suurinta osaa jopa neljällä maalimiehellä,wuhuu! Aikaa kului kaksi PIIIITKÄÄ tuntia tuolla hyisevässä kelissä,monessa paikassa lymyttiin, mm. hallin hyllyillä ja jopa työkoneen rengaskumin sisällä(oli muute pikkasen ahdasta ja kylmä istua siellä ku se oli jäässä) ! Nooh, olipa sekin kokemus itsessään.. Myös seuraamaan pääsimme koirien erillaisia reaktioita, välillä kyllä tuntui että korvatulpat olisivat olleet paikallaan sillä todella moni koira haukkua räksytti koko etsinnän ajankin...eikä niistä meinannut lukea että olivatko ne saaneet hajun vai eivät. Yksikin terrieri, minun ollessa maalimiehenä siellä renkaassa, meni ohitseni monesti huusi kuin viimeistä päivää muttei tajunnut että olen sen selän takana ja vielä kaiken lisäksi alkoi haukkumaan väärää rengasta... ja silti se sai palkan? sitä en oikein ymmärtänyt. ja toisena oli eräs lapinporokoira, joka huutaa aivan KOKO AJAN kun se jäljestää... aivan korvia vihloi välillä. eikö silloin vasta pitänyt haukkua kun kohde on löydetty eikä olla pää auki siitä asti kun työliivi puetaan päälle? nojoo, nämä ovat näitä asioita mitä itse havainnollistin harjoituksissa.

Itse ajattelin että voisimme ensivuoden alussa ottaa maxia mukaan kyseisiin harjoituksiin ja harjoittaa nyt alkuun itsenäisesti hakua,ajattelin myös kasata aina silloin tällöin oman maalimies porukan jonka kanssa saamme sitten harjoitella uusien ihmisten kanssa. Mutta tällä hetkellä me keskitymme arjen asioihin, johon kuuluu tämä muiden koirien sietäminen,jota harjoitamme päivittäin (EDISTYMISTÄKIN ON HAVAITTAVISSA!) ja joulukuussa menemme myös sinne arkitottelevaisuuskurssille harjoittelemaan että poika oppisi sietämään muita lajitovereitaan samalla kentällä että voitaisiin alkaa käymään ihan ryhmä treeneissä esim tokoa. Palailemisiin... !

Verijälkeen tutustuminen

Olin torstaina tutustumassa verijälkeen,sen tekemiseen ja pääsin jopa seuraamaan koiraa joka sitä etsi. käytännön asioita oli alkuun jonkin verran missä selvitettiin mikä tämä verijälki ylipäänsä on ja miten se tehdään,millaiset koirat pääsevät kokeisiin jne... listaaa voisi jätkaa vaikka kuinka mutta pää asiahan se jälki oli. Saimme myös kotiin vietäväksi materiaalia erillaisista jäljistä ja sen osista ja toteutuksista. Totesin kyllä ettei minua itseäni ainakaan jaksanut kiinnostaa koko laji. Pidän edelleenkin hakua meille sopivampana vaihtoehtona,siitä minä ainakin tykkään ja koira nauttii ja etsii mielellään. Yhtä koiraa seurasimme mukana kun sen jäljitti (eipä oikein mukana pysytty kun meni hujauksessa koko touhu). sitten seurasin muita vähän kauempaa ja mieleen jäävimmät oli kyllä eräs mäyräkoira(jolle homma oli jo ennestään tuttua) ja bokseri(joka oli ensimmäisellä verijäljellään). Mäykky jäjesti metsässä(oli kiva kun ei näkynyt koko koiraa missään kun oli niin pitkä heinikko. Bokserille vedettiin suoraan vain kentälle ja se sai harjoitella siinä. Eipä se kyllä harjoitukselle näyttänyt! Niin hienosti se veti sen päästä päähän ja lisää olisi vain janottu. Mukavia ihmisiä oli mukana,kuin kaiken näköisiä ja kokoisia koiriakin. Nyt on onneksi sekin laji käyty tutustumassa ja sen kautta ettei ollut meitä varten. Alla kuva naudanveri purkista ja alla listaa mitä muuta yleistä verijäljen harjoitteluun tarvitsee.

Naudanverta+pesusieni,narua,palkka loppuun ja merkit mihin jälki on tehty.

.

Hakuilua,tokoilua ja muuta kivaa !

Viime kertaisesta kirjoittamista onkin yhtäkkiä vierähtänyt viikko! ja paljon on siinä ajassa tapahtunut,ensinnäkin keskiviikkona ystäväni Kirsi kävi meillä visiitillä ja sain erinomaisia uusia neuvoja koulutukseen ja sosialistamiseen,kiitän kirsiä tästä kovasti,nämä neuvot ovat jo jonkin verran poikineet jopa tulosta lenkeillä ! Torstaina oltiin sitten hakua harjoittamassa metsässä. Maalimiehenä toimi taas Ville,ja nyt poika haravoi aluetta jo hyvin ja myös osasi jo käyttää nenäänsä oikein,ei enää juossut mättäillä silmien varassa, vaan älysi jo idean kunnolla! Ville palkkasi aina koiran, sen löydettyä perille.Seuraavaksi käymme toisella metsällä ettei paikat tule liian tutuiksi ja helpoiksi. Viikonloppu on painottunut aika paljon vain lenkkeilylle ja mökilläkin tuli käytyä riehumassa ja purkamassa energiaa,ohituksia on treenattu uusin ohjein paljon, ja jonkinlaisin tuloksinkin jo. Ilmoitin minut ja maxin joulukuun tokokurssillekkin, päästään kiinni häiriöihin ja sosialistamiseen. JIPII! tavallaan odotan innolla ja tavallaan jännittää ihan älyttömästi,tästä se lähtee!

Länsirannikon pelastuskoirien treenit nro 1

Olin tänään tutustumassa ensimmäistä kertaa hakuun ja jälkeen ihan kunnolla. Treenit järjesti Länsirannikon pelastuskoirat ja ne pidettiin Vaasan höstvedellä. Koiria oli tällä kertaa kolme joista yhdelle tehtiin ihan kunnon hakutilanne jossa sen täytyi etsiä kaksi maalimiestä jotka oli ripoteltu maastoon,itse tällä kertaa seurasin etsintöjä mukana ja maalimiehinä toimi toinen tutustuja ja mieheni ville (kyllä,kyllä villekin joutui kärsimään uuden lajin lomassa,vaikka vain seuraksi piti tulla),koira haravoi mallikkaasti ympärillämme maastoa ja juoksi siksakkia puolelta toiselle,jäi välillä tuijottamaan ja jatkoi taas haravoimista,ville löytyi ensin,pienellä kehulla koira alkoi haukkua löytöään ja sai siitä palkan. Toinen maalimies löytyi kuin löytyikin toiselta puolelta metsää,koira teki tehokkaasti työtään,sitä oli ihana seurata,kyseessä oli suursnautseri Minni. Minni teki työnsä loistavasti ja sai paljon kehuja,ohjaaja vei sen autoon ja toinen ohjaajista haki omansa paikalle,niitä oli kaksi ja molemmat olivat lapinporokoira tyttöjä. Toiselle ajettiin jälki ja toiselle tehtiin pistoja.
Tällä kertaa minä toimin toisena maalimiehistä molemmille koirille,pistolla lähdimme eripuolille metsää ja menimme piiloon,meillä oli purkit joissa oli maksalaatikkoa joilla palkitsimme koiran sen haukuttua meitä n.15krt. Ensin Huudettiin maalimies 2,jonka nimi oli Kirsi "Haamu" joka tarkoitti että kirsin piti nousta ja huitoa hitaasti käsillä ja mennä takaisin piiloon ja koira juoksi hänen luokseen ja alkoi haukkua ja palkittiin. Minulle huudettiin "Ääni" ja silloin pysyin piilossa ja taputin käsiäni ja koira lähetettiin etsimään, se haukkui ja sai taas palkkansa. Sen jälkeen otettiin vielä muutama "haamu" komentoa ja molemmista se suoriutui mallikkaasti !
Seuraavaksi olikin vuorossa jälki. Meidät ohjattiin taasen eri puolille metsää ja tällä kerralla vain olimme piilossa ilman nameja tai mitään,ja tämä oli ehkä pisin osuus mutta samalla mielenkiintoinen.. Koira lähti jäljelle kova äänisesti,ääntä oli kauan ja yhtäkkiä hiljeni, vainun saatuaan se haukkui jälleen jolloin muu ns. "etsintä" ryhmä seurasi sitä ja se seurasi nenäänsä,alkoi tuulla jolloin kävi toisin kuin odotettiin ja maalimies Kirsi löytyikin ensin,minun löytämiseeni menikin vielä tovi..kuulin kilinää joka kuului koiran liivistä missä oli kilikello helpottamassa sen paikantamista. varmaan n.5min sen jälkeen kun kirsi oli löydetty,näin kun koira juoksi nenä maassa kiinni hetkenmatkan päässä ohitseni,laskeutui alas ojanpenkerettä missä olin ja äkkäsi minut,tuli eteeni ja alkoi haukkumaan ja niin saapui loputkin ryhmästä paikalle. WAU! ja niin taas koira sai paljon kehuja ja toki muutaman naminkin. Oli jo todella pimeä ja suunnistimme lamppujen avulla takaisin tielle johon oli hetki matkaa.

Kokonaisuudessaan koko touhuun meni n.2 tuntia, ja lopuksi meillä oli vielä maalimiehenä toimineen Kirsinkin koira jonka kanssa otettiin ns. "makkararinki" eli se sai vapaana käydä ihmiseltä ihmiselle syömässä vähän nakkia ja tutustumassa erilaisiin ihmisiin. Ensiviikolla on hälytys harjoitukset,katsotaan jos sinne päästään myös !

Henkilöhaun alkeita

Lähdettiin tänään lenkille ja tarkoituksena oli lenkin päätteeksi poiketa pellolle tai läheiselle viheriölle vähän etsiskelemään. mutta päädyimmekin lenkin päätteeksi metsään,jossa yritimme kuivatuilla peuran paloilla etsimistä mutta aika turhaa se oli koska palat olivat niin pieniä että jo minun oli vaikeaa ohjata ja neuvoa mihin suuntaan pojan pitäisi jatkaa,joten siirryimme sitten henkilöhakuun,jota emme ole harjoitelleet kuin muutaman hassun kerran. Alku näytti aika toivottomalta..poika poukkoili pitkin metsää ihmetellen että mitä tässä nyt pitäisi etsiä,edes takas se ravasi pitkin mättäitä ja oli aivan ulkona että mihin se Ville meni? pienien ääntelyiden seurauksena mies löytyi kuin löytyikin ja poika sai palkkansa,sitä oltiin kyllä niin ronskia kun oltiin tehty hyvä työ! teimme toistoja varmaankin sen kymmenisen kertaa, ja kerta kerralla alkoi sujua paremmin,pienellä innostuksella lähettäessä poikaa matkaan sai kyllä koiran motivoitumaan todella hyvin ja lähti vaihdikkaasti etsimään kadonutta villeä. Hoksasi idean aika nopeasti,mutta tokihan jos tosi tilanne tulisi, voisi siinä ainakin vielä käydä niin että naapurin murren pissa olisi kiinnostavampi juttu kuin sen henkilön löytäminen! Keskittymistä pitäisi treenata vielä jonkin verran koska metsäkin on täynnä erillaisia hajuja ja sitä pitäisi osata pysyä sillä oikealla hajulla. 

palkitseva ja mukava reissu kerrassaan,nyt on taas joku saksalainen tuossa jaloissa levinneenä matolle,kuorsaten sikeästi. Hauskaa puuhaa,suosittelen lämpimästi ! 

 

Metsäretki ja jälkeä pellolla

Oltiin kuin oltiinkin siellä metsäretkellä,mutta innostuin jälkeäkin laittamaan sitten pellolle,kun nyt pääsi pitkästä aikaa kunnolla ulos ILMAN SADETTA,vierähtihän sinne sitten tunti tuostanoin vain. Kokeiltiin nyt sitten sitä jälkeä kun leikkimielinen etsiminen kotona ja ulkonakin omalla takapihalla on näyttänyt sujuvan niin hyvin ja poika pitääki etsimisestä,joten otin lenkille vähän kuivattua peuraa mukaan ja treenattiin hieman isommalla alueella, ja sieltähän ne peurat löytyi kuin löytyikin! Poika oli aivan ihmeissään kun ei aikaisemmin pellolla olla piiloteltu,harrastuksenakin olisi varmasti ihana ja motivoiva laji(pitänee katsella josko olisi jossain kursseja). Etsimiset palkittiin sitten pienoisella leikkihetkellä ja kepin viskomisella,sitten alkaikin sataa...kyllä ihmiset SATAA! ja eikun märkinä kotiin ja suihkun kautta syömään,noh onneksi sitä iloa kesti edes hetken! Ohessa kuvia reissulta.

Odottaa lupaa jäljelle.

Lentävä Sakumaanikko.

Etsii.

Sateinen viikonloppu

Syksy! no sepä hyvinkin. nyt se taas muistui mieleen ne syksyn huonoimmat puolet,vettä on tullu kuin esterin p*****stä koko viikonlopun,eli siis lenkki säät ovat olleet aivan kamalat. Kämppää saa siivota joka lenkin jälkeen,koiraa pestä joka lenkin jälkeen,manttelikin onollut varmaan kolmesti jo pesussa tänä viikonloppuna..huhhuh! Perjantaina olimme kaikesta huolimatta läheisellä viheriöllä juoksemassa, sillä kyllä sitä energiaa täytyy päästä purkamaan jokatapauksessa, tuli sitten vaikka pieniä ukkoja taivaalta! Lauantaina poika sai matokuurin ja sen johdosta kävimme moneen otteeseen lenkillä,myös mökillä tuli piipahdettua ja siellä leikiteltiin sateessa jonkin verran. Nyt sunnuntaina aamulla tihkutti enää vähän kun olimme aamulenkillä ja nyt, nyt ihmiset  EI SADA ENÄÄ OLLENKAAN! (koputan puuta). Illalla olisi sitten tarkoitus mennä vähän mehtäilemään ja nauttimaan sateen raikastamasti syys ilmasta,wipii ! Nyt lopetan kirjottamisen sikseen ja lähden ulos päivälenkille,nauttimaan tästä sateettomasta hetkestä(vielä), HAUDI! 

ps. Sadepäivän kunniaksi osallistuin mustin ja mirrin kuvakisaan,mistä löytyy meidän karvakasamme mutta myös edesmennyt eetu,menkäähän äänestämään meidät voittoon ! 

Joo,hmm.. ehkä se osoitekkin olisi paikallaan  http://www.mustijamirrikampanja.fi/ep?sort=votes. 

sieltä saa selata hetken löytääkseen meidät, mutta etteköhän te jaksa,kiitoksia jo etukäteen !